Laitiset ja y-dna
Järjestelmällisen testauksen avulla Laitisten Sukuseura on pyrkinyt varmistamaan Savon ja Karjalan Laitisten osalta perinteisen sukututkimuksen tai sukuhaarojen maantieteellisen läheisyyden perusteella tehtyjä oletuksia sukuhaarojen polveutumisesta.
Vahvistuksia on toki saatu, mutta jotta tarkempaan polveutumiseen voitaisiin päästä, on tehtävä lisää töitä sekä perinteisen sukututkimuksen puolella että uusia dna-testejä ja jatkotestejä jo testatuille näytteille. Niiden avulla voimme mahdollisesti jatkossa esittää dna-näyttöön perustuvia tulkintoja sellaisten sukuhaarojen polveutumisesta, jota ei voi osoittaa perinteisen sukututkimuksen avulla saatavissa olevilla aineistoilla.
Tällä sivulla kerron hieman y-dnan tulkinnasta geneettisessä sukututkimuksessa sekä geneettisen sukututkimuksen etusivua tarkemmin Laitisten y-dna-testien tuloksista.
Kummalliset nimet vaikeuttavat tulosten ymmärtämistä
Y-dna-tulosten tulkinnassa oman haasteensa luovat salaperäiset kirjain- ja numeroyhdistelmät kuten Z34986, joissa ei tunnu olevan mitään tolkkua ja logiikkaa. Kyse on vain koodinimestä, joka on annettu löytäjänsä mukaan numerojärjestyksessä. Kirjainlyhenne tarkoittaa siis tiettyä laboratoriota tai tutkijaa, joka on ensimmäisenä löytänyt kyseisen mutaation eli muutoksen y-kromosomissa. Nimen loppuosassa oleva numerosarja kertoo, kuinka mones mutaatio tämä on löytöjärjestyksessä löytäneelle taholle.
Koska koodinimet eivät kerro millään tavalla mutaation sijaintia haplopuussa eli geneettisessä sukupuussa muuten kuin mahdollisen pääryhmän osalta, niin vie oman aikansa löytää se julkisista haplopuista, joita ovat esimerkiksi Familytreedna:n julkinen haplopuu ja YFullin haplopuu. Kumpikaan puu ei ole täydellinen, vaan niissä on vain ne aineistot, jotka sinne on toimitettu. Kuitenkin Familytreedna:n puu on tällä hetkellä täydellisempi, kun taas YFullin puu on informatiivisempi ja siinä on mahdollisuus vaihtaa kolmen erilaisen näkymän välillä.
N-haploryhmässä, johon lähes kaikki testatut Laitiset kuuluvat, puun rakenteen ymmärtämistä saattaa auttaa myös niin kutsuttu Dunkelin puu. Tämä on Georg Dunkelin puun muotoon tekemä haplopuu. Kuitenkin sen ylläpitäminen on lopetettu jo huhtikuussa 2018, mutta puun perusrakenteen saa sen avulla yhä suhteellisen helposti selville.
Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin ymmärtämistä mutkistaa myös se, että eri tutkimuslaitokset saattavat nimetä saman mutaation suunnilleen samaan aikaan, jolloin samalle mutaatiolle on kaksi tai jopa useampia rinnakkaisia nimiä.
Lisäksi tutkimuksen luonteeseen kuuluu se, että joko saman isä–poikaparin välillä on tapahtunut useita mutaatioita tai sitten tarpeeksi pitkälle testatut näytteet ovat keskenään isälinjaisesti niin kaukaisia sukulaisia keskenään, että samalle tasolle tulee useita rinnakkaisia mutaatioita, joiden tapahtumisjärjestystä ei pystytä määrittämään, koska väliltä puuttuu tarpeeksi pitkälle testattuja näytteitä. Rinnakkaisista mutaatioista eri haplopuiden ylläpitäjät valitsevat tämän ryhmän nimeksi yhden näistä mutaatioista. Kovin usein ylläpitäjät päätyvät valitsemaan eri mutaation ryhmän nimeksi, mikä lisää entisestään aloittelijan hämmennystä.
Dna-tutkimus perustuu mutaatioihin
Mutaatioita eli muutoksia dna:ssa on kahdenlaisia: snp- ja str-mutaatioita. Dna koostuu pitkästä nauhasta emäksiä, joita on neljä erilaista (lyhennenimet A, C, G, T). Snp-mutaatioissa jossain yhdessä kohdassa emäsnauhaa siinä oleva emäs vaihtuu toiseksi, esimerkiksi A muuttuu T:ksi. Str-mutaatioissa on kyse siitä, että tietyissä kohdissa dna:ta tietty emäsjärjestys, esimerkiksi ACTA, toistuu useita kertoja peräkkäin – sanotaan vaikka viisi kertaa. Str-mutaatiossa toistokertojen määrä lisääntyy tai vähenee. Siis esimerkkitapauksessamme jakso ACTA toistuukin vaikkapa kuusi kertaa. Tällöin dna:han tullut yksi ACTA-emäsjakso lisää.
Haplopuun eli geneettisen sukupuun rakenne perustuu snp-mutaatioihin ja niiden järjestyksen määrittämiseen, koska snp-mutaatiot ovat vakaampia kuin str-mutaatiot. Str-mutaatioiden perusteella voidaan kuitenkin arvioida suhteellisen tarkasti, mihin haploryhmään testattu henkilö kuuluu. Sama mutaatio on voinut tapahtua useammassa kuin yhdessä päähaploryhmässä, joita merkitään kirjaimella A–T. Siksi yleensä mutaationimen edessä käytetään päähaploryhmän nimeä erotettuna viivalla mutaation nimestä, esimerkiksi N-Z34986.
Haploryhmän nimi kuten N-Z34986 ja sen taustalla oleva mutaatio viittaavat yhteen mieheen, jolle on syntynyt kyseinen mutaatio. Nimi vain sattuu olemaan hankalasti muistettava kirjain-numerohässäkkä. Geneettisessä sukututkimuksessa on kuitenkin hyvä muistaa, että isä- ja poikahaplon väli voi olla useampiakin sukupolvia, koska voi mennä montakin sukupolvea niin, ettei uusia snp-mutaatioita tapahdu isien ja poikien välillä. Näin ollen y-dna-testillä ei välttämättä pystytä erottamaan, onko isänä ollut pojanpoika, isoisä tai mahdollisesti setä.
Ahti Kurrin ylläpitämällä Kurrin suku -verkkosivustolla on kerrottu tarkemmin geneettisestä sukututkimuksesta perustietoa.
Testattujen Laitisten y-haploryhmät
Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.
Testitulosten perusteella Laitisten isälinjat voidaan jakaa karkeasti neljään isompaan alaryhmään: "savolaiset", "karjalaiset", fennoskandiset ja I-haploryhmä. Kolme Laitisten isälinjaisista haploryhmistä kuuluu niin kutsuttuun "savolaisryhmään": N-CTS8565 (kaavion oikeanpuoleinen osa). Tämä on joidenkin tutkijoiden antama nimitys, joka kuvaa lähinnä sitä, missä 1900-luvun alkupuolella iso osa tämän ryhmän jälkeläisistä on asustanut. Viime aikoina näistä nimityksistä on pikkuhiljaa luovuttu niiden epätäsmällisyyden vuoksi.
Kaksi Laitisten savolaisryhmistä kuuluu vielä samaan alaryhmään, jonka nimi on N-Z5893. Tänne kuuluvat Kärsä-Laitisiksi nimeämäni testatut henkilöt, N-FT23692 alahaploineen, sekä yksi Suonenjoen Jauhomäen testattu jälkeläinen. Näiden kahden ryhmän yhteinen esi-isä on elänyt YFullin arvion mukaan noin 400-luvulla ajanlaskumme alun jälkeen (jaa.). Aika-arviot ovat vain suuntaa-antavia ja niillä on hyvin suuri virhemarginaali (esimerkiksi Z5893:lla 500–600 vuotta suuntaansa).
Kolmannen savolaisryhmän muodostaa Kangasniemen–Hankasalmen Laitisten arvioitu haplo N-Y37156, jonka yhteinen esi-isä muiden savolaisryhmän Laitisten kanssa on elänyt YFullin arvion mukaan noin 300-luvulla jaa.
Kolme testatuista Laitisista kuuluu puolestaan niin sanottuun "karjalaisryhmään" (kaavion keskiosa). Näistä yksi kuuluu varmasti ja kaksi mahdollisesti sen alaryhmään N-VL62. Varmasti tähän alaryhmään kuuluva on edennyt jo muutaman pykälän eteenpäin omassa haarassaan ja on tällä hetkellä haplossa N-Y21542, johon kuuluvien yhteisen esi-isän on arvioitu eläneen noin 800-luvulla jaa. Testattu Laitinen on todennäköisesti Suonenjoen Kärkkäälässä sotilaana 1700-luvun alussa olleen Laitisen pojan jälkeläinen. Tämä sotilaan poika avioitui sittemmin Jauhomäkeen.
Kaksi mahdollisesti alaryhmään N-VL62 kuuluvaa saattaisi periaatteessa olla samasta sukunimiajalla eläneestä esi-isästä polveutuvia, mutta todennäköisemmin he eivät sitä ole. Kyse on Rantasalmen Parkumäen ja Jääsken Oravalan sukuhaaroista. Nämä henkilöt kuuluvat mahdollisesti haplon N-Z5038 alaryhmiin.
Alla olevaan taulukkoon olen koonnut tähänastisten testien tulokset sukuhaaroittain. Niissä on mukana sekä sukuseuran teettämät testit että oma-aloitteisesti tehdyt testit.
Testatut Kärsä-Laitiset
Kärsä-Laitinen nimestä
Nimi Kärsä-Laitinen tulee varmasti 1500-luvun ensimmäisissä maakirjoissa mainitusta Paavo (Pål) Kärsä-Laitisesta (Kerse Laitin), joka vaikutti Leppävirran Kotalahdessa. Muutamina vuosina verotusasiakirjoihin on kirjattu pelkästään Kärsä-Laitinen. Kärsä-Laitiset kuuluvat N-Z34986 -haploryhmään, jonka alahaaroihin kuuluvat muun muassa Häkkiset, Kemppaiset (ja Uuden Ruotsin Campit), Jääsken Patalahden Kiurut, Kovaset, Lampiset, Porkat, Mikkelin seudun Väänäset ja Vääräset.
Hyvin monilla N-Z34986:n suvuilla on ollut ensimmäisissä maakirjoissa edustajia alle 50 kilometrin etäisyydellä Mikkelistä. Kotalahti on siinä mielessä poikkeus, että matkaa tulee linnuntietä noin 100 kilometriä Mikkeliin.
Kärsä-nimeä on yritetty selittää eri tavoin. Niitä on esitelty sukuhaaran esittelyn kohdalla. Kuitenkin yksi selitysmalli on syytä ottaa esiin tässä yhteydessä. Nimittäin Ristiinan Parkatniemen kylässä on ollut Kärsä-niminen torppa 1700-luvulla. Asiaa tarkemmin tutkittaessa selviää, että vuoden 1664 maantarkastuskirjan jakokunnassa 183 ja vuoden 1561 verollepanomaakirjan anekissa 119 on maakappaleiden joukossa Kärsäniemi-niminen tilus. Tämä Kärsäniemi on sijainnut vain noin 5–10 kilometriä linnuntietä Mikkelin ja Ristiinan Laitialan kylistä. Tässä voisi olla yksi selitys Kärsä-liikanimelle. Testit Mikkelin ja Ristiinan Laitisista tai Laitiaisista voivat tulevaisuudessa vahvistaa tai kumota tämän ajatuksen.
Kärsä-Laitisten testitulokset N-Z34986 -haplopuussa
Tulosten kertyminen Kärsä-Laitisten ryhmään antoi hyvän syyn lähteä tarkentamaan saatuja tuloksia snp-testein. Samalla uudet tulokset voisivat antaa lisää todistusaineistoa asiakirjojen perusteella tehtäviin tulkintoihin Kärsä-Laitisten polveutumisesta.
Alla olevaan kaavioon on piirretty Kärsä-Laitisten polveutuminen N-Z34986 -haplosta. Kyseinen haplo on syntynyt YFullin arvion mukaan noin 1 450 vuotta sitten eli noin 550 jaa. YFullissa olevien näytteiden yhteiseen esi-isään on sen arvion mukaan noin 1 200 vuotta. Siten yhteinen esi-isä olisi elänyt 800-luvulla jaa.
Seuraava snp-mutaatio eli snippi on hyvin todennäköisesti F4138, joka on yhteinen Utajärven Korhosen kanssa. Tämä snippi on kuitenkin niin sanottu epävakaa snippi, koska se esiintyy hyvin monessa muussakin haplopuun haarassa eri pääryhmissä, eikä näin ollen enää kelpaa ainakaan tämänhetkisten kriteerien perusteella virallisesti ylläpidettävään haplopuuhun haarautuvaksi snipiksi. Tätä ryhmää yhdistää myös yksi str-mutaatio, nimittäin DYS449: 31 => 32. Tällä tasolla on muutamia sellaisia näytteitä, jotka saattavat kuulua Kärsä-Laitisten ryhmään: esimerkiksi metsäsuomalaisten jälkeläiset Värmlannista, Ångermanlandista ja jostain päin Ruotsia sekä Ojala Lohtajalta. Nämä on merkitty kaavioon violetin väriseen soikioon. Tästä haarasta polveutuu myös Utajärven Korhonen.
Seuraava alatason snippi on N-FT23692, joka alkaa olla jo hyvin lähellä pelkästään Kärsä-Laitisten omaa kattosnippiä. Tätä ryhmää yhdistää edellä mainitun str-mutaation lisäksi myös toinen str-mutaatio: DYS576 – 18 => 17. Kuitenkin kyse on hyvin nopeasti mutatoituvasta markkerista eli merkkiarvosta, mikä heikentää sen arvoa tulkinnassa. Tähän ryhmään kuuluu myös todennäköisesti Puumalan Maljalasta Juvan Ylivedelle siirtynyt Maljasten suku, ellei kyse ole sitten jossain vaiheessa katkoksesta sukunimen periytymisessä isälinjan kohdalla ja kyse olisikin oikeastaan Laitisesta.
Tällä hetkellä tästä snipistä polveutuvat Leppävirran Kotalahden ja Pieksämäen Maavedellä ruodun 37 sotilaana isovihan jälkeen olleen Lauri Laitisen jälkeläiset. Myös monet vasta str-testatut sukuhaarat olen sijoittanut tähän, koska str-mutaatioiden pohjalta ei pysty tekemään riittävän varmoja tulkintoja niiden polveutumisjärjestyksestä suhteessa tunnettuihin alahaaroihin. Yhteenvetona todettakoon, että N-FT23692 ei mitä luultavimminkaan ole vielä pelkästään Laitisten snippi, vaan siihen kuuluu yksi tai useampi suku, joista osa on vielä kokonaan testaamatta.
Kärsä-Laitisten omat snipit
N-FT106534 lienee hyvin todennäköisesti ensimmäinen täysin Kärsä-Laitisten oma snippi. Tästä polveutuvat Suistamon Alatun sukuhaara sekä lukuisa joukko mitä todennäköisimmin Leppävirran Sydänmaan eli nykyisen Suonenjoen Lempyyn sukuhaaroja, jotka ovat oman snippinsä N-M7414 alla.
N-M7414 -haploryhmään kuuluvat testattujen snippien perusteella Suonenjoen Lieteenmäen Parastalon sukuhaara, Laitisten Konginkankaan sukuhaara sekä Kuopion Vehmasmäen sukuhaara. Konginkankaan sukuhaara polveutuu Rautavaaran Ylä-Luostan sukuhaarasta, josta on myös str-testitulos olemassa. Lisäksi snippien perusteella siihen kuuluu omaksi alaryhmänsä muodostava snippi N-FT103360.
Str-mutaatioiden tai asiakirjatutkimuksen perustella tähän haploon kuuluvat todennäköisesti tai melko todennäköisesti myös Suonenjoen Lieteenmäen Maantien Laitilan eli Riita-ahon sekä Leppävirran Haapamäen ja Riihirannan sukuhaarat. N-M7414 lienee ensimmäinen snippi, jolle on löydettävissä varmasti asiakirja-ajalla (eli 1541 alkaen) elänyt esi-isä. Kuitenkaan tässä vaiheessa ei ole vielä riittävästi testituloksia, jotta kyseistä esi-isää kannattaisi edes arvailla.
Geneettinen sukututkimus perustuu tulosten vertailuun. Siten testituloksia tarvitaan sekä sukuhaaroista, joita ei ole aiemman tutkimuksen perusteella kyetty yhdistämään keskenään, että sukuhaaroista, joiden polveutuminen tunnetaan asiakirjojen pohjalta. Asiakirjatutkimuksesta saadaan kiintopisteet, joiden avulla pystytään joko arvioimaan tai vielä paremmassa tapauksessa määrittämään tarkasti, missä kohdassa sukupuuta, mikäkin mutaatio on tapahtunut. Tällä hetkellä on monia sukuhaaroja, jotka on kyetty yhdistämään Kärsä-Laitisiin, mutta ne jäävät vielä tarkan polveutumisen kannalta irrallisiksi, kun vertailutietoa sukuhaaroista, joiden polveutuminen tunnetaan varmasti, ei ole vielä tarpeeksi käytettävissä. Toisaalta varhaisempien sukupolvien osalta asiakirjatutkimuksessa on useita mahdollisia tulkintavaihtoehtoja, mikä tekee tulkinnan joka tapauksessa varsin haastavaksi.
Haploryhmään N-M7414 kuuluu jo hyvin monta testattua sukuhaaraa. Varmasti siihen on tulossa vielä uusiakin sukuhaaroja lisä- ja jatkotestien myötä. Näin ollen tässä haploryhmässä on siis vielä mahdollisuuksia ryhmän jakautumiseen yhteen tai useampaan alaryhmään, mikä helpottaisi jatkossa myös asiakirjojen perusteella polveutumisesta tehtäviä tulkintoja.
Sotilaitten alahaara ja Kärsä-Laitisia lounaisessa Suomessa
Yllä mainittu snippi N-FT103360 on tällä hetkellä Kärsä-Laitisten geneettisessä sukupuussa kaikkein pisimmällä. Siihen kuuluu Pieksämäen Vehmaskylän sukuhaara, joka polveutuu Suonenjoen Lieteenmäellä 1720-luvun alkupuolella Savon jalkaväkirykmentin Pieksämäen komppanian ruodun 15 sotilaana palvelleesta Olli Pekanpoika Laitisesta. Ollista olen kirjoittanut Laitiset-lehden numerossa 48 (1/2019) osana Leppävirran ja Suonenjoen pohjoisosan Laitisista kertovaa artikkelisarjaa.
Keväällä 2019 Kärsä-Laitisten ryhmä sai Satakunnasta str-lähiosuman 111 markkerin testissä. Merikarvian Köörtilässä Romppasen talon isäntänä 1670-luvun loppupuolelta lähtien ollut Antti Pekanpoika oli tämän testatun varhaisin tunnettu esi-isä. Myöhemmin keväällä testattu korotti tilauksensa Big Y700 -testiksi, jonka tulokset valmistuivat kesällä. Hän siirsi raakadatansa myös YFullin palveluun. Tämän tuloksen perusteella syntyi tuolloin uusi haploryhmä N-FT23692. YFull arvioi Kotalahden ja Romppasen sukuhaarojen väliseksi ajalliseksi etäisyydeksi 500 vuotta eli yhteinen esi-isä olisi elänyt 1500-luvun alussa. Kuitenkin 95 prosentin luottamusväli tulokselle on vielä kovin laaja: 200–850 vuotta.
Nyttemmin Pieksämäen Vehmaskylän haara muodostaa siis oman alahaaransa kahden Antti Pekanpoika Romppasen jälkeläisten kanssa. Näistä toinen on testattu snp-pakettitestillä N-YP1143:ksi, joka on Z34986:ta edeltävä snippi haplopuussa. Näiden kahden Romppasen jälkeläisen yhteinen esi-isä on Antti Romppasen pojanpoika Juho Juhonpoika Romppanen.
Jo aiemmin oli ollut 37 markkerin testissä osuma Romppasen naapurista Antti Pekanpoika Räbbistä. Kaikilla neljällä on sama str-mutaatio DYS460: 11 => 10. Tämä sama mutaatio yhdessä edellä mainittujen mutaatioiden DYS449 = 32 ja DYS576 = 17 on myös kahdella muulla str-testatulla. Toinen näistä on 1900-luvulla Ilmajoella Krigsmanin tyttärelle aviottomana syntyneen poikalapsen jälkeläinen. Toinen osumista ei ole laittanut mitään tietoa omista esipolvistaan esille, eikä hän ole sukunimeltään myöskään Laitinen, mutta str-arvojensa perusteella on mitä ilmeisimmin Kärsä-Laitisten jälkeläinen.
Romppasen ja Parastalon näytteiden välinen ajallinen etäisyys on arvioitu YFullissa 350 vuodeksi (95 prosentin luottamusväli: 150–800 vuotta) eli yhteinen esi-isä olisi elänyt noin 1650-luvun puolivälissä. Tämä arvio lienee kuitenkin todellisuuteen nähden hieman liian lähellä nykyaikaa. Vehmaskylän näyte on vielä siirtämättä YFulliin, joten siitä ei ole vielä ajoitusarviota.
Mahdollisia esi-isäkandidaatteja Antti Pekanpoika Romppaselle voisivat olla Leppävirralta 1620-luvulla kaksi sotilaiksi rekrytoitua, mutta sotilasluetteloissa Ylä-Satakuntaan karanneeksi merkittyä Laitista: Hemminki Hemminginpoika ja Olli Hemminginpoika Laitinen. Tosin Ollin osalta karannut-sana on vedetty yli ja sen viereen on kirjattu sanat: "kotona, kelpaamaton".
Mitä tulee Antti Pekanpoika Romppaseen, niin aiemmassa tutkimuksessa on arveltu, että hänen kasvatti-isänsä Maunu Pekanpoika Romppanen voisi olla Antin veli. Etunimensä puolesta Maunu sopisi paremmin Kangasniemen–Hankasalmen Laitisten jälkeläiseksi kuin Kärsä-Laitisten jälkeläiseksi, koska Kärsä-Laitisten jälkeläisissä ei ainakaan Leppävirran ja Suonenjoen Laitisten joukossa ei ole yhtään Maunu-nimistä miestä 1500- ja 1600-luvuilla, eikä myöskään Antti-nimistä henkilöä ennen kuin 1600-luvun loppupuolella. Kangasniemen–Hankasalmen varhaispolvissa on sen sijaan useampia Maunuja ja Antteja jo 1500-luvulla. Kuitenkaan tämänhetkinen dna-näyttö ei puolla millään tavoin yhteyttä Kangasniemen–Hankasalmen Laitisiin, pikemminkin päinvastoin.