Sukutapahtuma 2021
Heimarin viimeiset Laitiaiset Ristiinan rippikirjassa 1753 - 1761. Kuva: Kansallisarkisto.
Oman mausteensa tapahtuman järjestämiseen toi pahentunut koronatilanne. Kaikesta huolimatta uskaltauduimme kaksi viikkoa ennen tapahtumaa ottamaan riskin ja järjestämään tapahtuman. Tapahtumajärjestelyissä pyrimme mahdollisimman koronaturvalliseen toimintaan, eikä tietoomme ole tullut, että kukaan osallistujista olisi saanut tartuntaa tapahtumasta. Mahdollisesti tilanne kuitenkin verotti osanottajamäärää.
Sukutapahtuma alkoi lauantaiaamupäivällä ilmoittautumisella, minkä jälkeen vuorossa oli lounas. Sukutapahtuman ohjelma on täällä. Kuvia tapahtumasta on kuva-albumissa Sukutapahtuma 2021 Heimari. Lounaan jälkeen oli vuorossa virallinen osuus eli varsinainen sukukokous, jossa päätettiin sääntömuutoksista. Suurimmat muutokset koskivat kannattajajäsenyyden lisäämistä sääntöihin ja tämän aiheuttamia muutoksia.
Varsinainen sukukokous käynnissä. Vasemmassa etureunassa näyttelyesineistöä. Kuva: Juha Laitinen.
Sukukokouksen jälkeen pidettiin kellohuutokauppa, jossa myytiin eniten tarjoavalle viisi sukuseuran vaakunalla varustettua kelloa. Huutokaupan tuotot käytetään geneettisen sukututkimuksen testeihin.
Ohjelman väliaikoina oli mahdollisuus tutustua sukunäyttelyyn. Näyttelyssä oli mukana tietoa Laitisten sukuhaaroista, tarinoita ja valokuvia Laitisista ja heidän elämästään. Esillä oli myös vanhaa esineistöä yhdestä Laitis-talosta. Näyttelyssä oli mukana omalla osastollaan Aarne Haapakoski-seura. Aarne Haapakoski eli Outsider oli syntyjään Laitinen.
Kahvin jälkeen sukuseuran sukututkimusvastaava Jouni Kakkonen kertoi noin kolmen vartin verran Laitisten suvuista ja niiden leviämisestä. Tämän jälkeen ohjelma Heimarissa päättyi lauantain osalta.
Kellohuutokauppa alkoi "käestysverkon myynnillä. Meklarina Juhani Laitinen. Näyttelytauluja. Jouni Kakkonen kertoi Laitisten suvuista ja niiden leviämisestä. Klikkaamalla kuvaa saat suurennettua sen. Kuvat: Juha ja Pirjo Laitinen.
Ohjelma jatkui iltaretkellä. Tällä kertaa sää ei ollut kaikkien suosiollisin, sillä juuri ennen retkelle lähtöä alkoi sataa vettä. Iltaretki suuntautui Kallioniemen kautta Astuvansalmen kalliomaalauksille. Toisaalta tällainen ilma oli otollisempi maalauksien katseluun kuin kirkas.
Kallioniemen isäntä Otto tuli hakemaan meidät bussilla Heimarista. Sieltä Kallioniemeen oli noin puolen tunnin bussimatka. Osa matkasta tutustutti meidät eteläsavolaiseen tiekulttuuriin, jossa välillä tuntuu siltä, ettei suoraa pätkää ole edes haluttu tehdä. Matkan varrella oli myös hyvin kauniita maisemia ja ylitimme myös yhden 1800-luvun loppupuolella alueelle rakennetun avokanavan – Varkaantaipaleen.
Kallioniemestä lähdettiin Ainolla kohti kalliomaalauksia. Kuva: Juha Laitinen.
Kallioniemeen tullessa sade oli muuttunut pieneksi tihkusateeksi, joten sekään ei haitannut liiemmin retken onnistumista. Kallioniemessä nousimme Aino-laivaan, jolla teimme parinkymmenen minuutin matkan Kirkkotaipaleen avokanavan kautta Yövedelle. Saimme ihailla Yöveden rantojen karuja kalliomaisemia reitin varrella.
Maalauksille saavuttaessa tietyssä kulmassa näkee, että ne ovat tehty kallioon, joka näyttää ikään kuin ihmiskasvojen profiililta. Tämä on saattanut vaikuttaa myös siihen, miksi maalausten paikaksi on valikoitunut tämä paikka. Tosin maalausaikaan veden pinta on ollut huomattavasti korkeammalla kuin nykyään, mikä on mahdollistanut myös maalausten tekemisen.
Astuvan ukko toivotti meidät tervetulleiksi tutustumaan maalauksiin. Kuva: Juha Laitinen.
Maalauksiin tutustumassa. Osa maalauksista. Klikkaamalla kuvaa saat sen suurennettua. Kuvat: Juha Laitinen.
Paluumatkan jälkeen jäimme viettämään iltaa Kallioniemessä iltapalan merkeissä. Saimme nauttia Kallioniemen emännän Irinan tarjoamana lohifocacciaa ja salaattia. Jälkiruoaksi oli marjapiirakkaa kahvin tai teen kera. Irina kertoi meille tyttärensä avustamana Kallioniemen historiasta kiinnostavalla tavalla.
Sunnuntaipäivä aloitettiin seppeleenlaskulla Mikkelin Kirkonmäen hautausmaan sankaripatsaalle. Sukuseuran puolesta toimituksen hoitivat puheenjohtajat Juha ja Juhani Laitinen Pirjo Laitisen kanssa. Heimarissa päivä alkoi hartaushetkellä, jossa puhui Päivi Laitinen. Lauluja säesti Hannu Laitinen. Ennen juhlalounasta Heimarin emäntä Jaana Orava kertoi meille paikasta ja sen toiminnasta.
Matti Laitiainen esitti sukujuhlassa vanhaa tanssimusiikkia. Kotiseutuneuvos Helena Partanen kertoi Savilahden kehityksestä Mikkeliksi. Sukuseuran hallitus esitti Maili Laitisen kirjoittaman Patamarssin. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi. Kuvat: Juha, Pirjo ja Päivi Laitinen.
Juhlalounaan jälkeen oli vuorossa sukujuhla. Juhlan tunnelmista saat väläyksiä sukuseuran Youtube-kanavalla olevista videoista. Juhlassa Matti Laitiainen esitti vanhaa tanssimusiikkia koskettimilla ja laulaen. Yhteislauluja säestivät Hannu ja Aarre Laitinen. Hannu säesti myös sukuseuran hallituksen esittämää Patamarssia (säv. Kaunis Karjala, sanat Maili Laitinen). Juhlaesitelmän piti kotiseutuneuvos Helena Partanen. Esitelmän aiheena oli Savilahdesta Mikkeliksi. Seudun kehitys 1300-luvulta nykypäivään. Mukavasti Helena oli muistanut myös Laitisia ja Laitiaisia, sillä hän oli poiminut Historiallisesta sanomalehtikirjastosta muutamia näitä koskevia uutisia vanhoista lehdistä. Juhlan vapaa sana -osuudessa kunniajäsenemme Reijo Laitinen lausui Otto Mannisen runon.
Kaikki lähtivät kotimatkalle hyvillä mielin ja suut makeina päätöskahvien ja täytekakun saattelemina.